Chapter Text
Vielä haltialaulun kaikua huokaa Caras Galadhon;
Vielä eldarin muistoa kultaa lasku Vardan auringon.
Vielä tuulessa mallornin kultalehtiä putoo hiljalleen.
On mennyt, mennyt ja poissa voima kolmen Sormuksen.
Varjo väistyi, mutta väistyä täytyy myös Esikoisien.
On tähtien lasten aika nyt ohi; Keski-Maa on ihmisten.
Valkopurjeiset laivat lipuvat hiljaa Lännen satamiin.
Lohduton, viimeinen syksy saapui Lothlórieniin.
Vielä kuihtuvain puiden alla viipyy henki eldarin.
Menneen loiston raunioilla on järkkyvä mieli vahvankin.
Vielä pulppuaa lähteistä Nimrodelin laulua kaihoisaa,
vielä lähtijäin sydämiin siintämään jää muistojen Keski-Maa.
Niin paljon kaunista katosi Tuomiovuoren uumeniin.
Ei kuki enää ihana elanor, ei tuoksu niphredil.
Vaan meren aalloissa yhä kuulla voi sen Soiton ikuisen
ja sydämessä tähtiä tähyävän soi Elbereth Gilthoniel.